Elämää maalla -blogi

Yksi rytölä kerrallaan – maatilan remontointi

”Ite kun tekkee, saa sellasen kun sattuu tulemaan” on lause, joka meillä on kuultu viimeisen parin vuoden aikana melko usein. Näin tekstin alkuun on tosin heti todettava, että maallehan voi muuttaa niinkin, ettei elämän tarvitse olla loputonta remppaa ja revohkaa. Maalta saa myös melko uusia tai hiljattain remontoituja taloja kaikkine mukavuuksineen. Pääsee suorilta nautiskelemaan vain maalla asumisen hyvistä puolista. Usein nämä talot ovat myös tällä seudulla aivan todella edullisia. Pankin kanssa joutuu olemaan naimisissa huomattavasti vähemmän aikaa kuin silloin, jos kodin ostaisi kasvukeskuksesta. Tämä liittyy myös osaltaan siihen vapauteen, josta edellisessä tekstissä mainitsin. Jos maita on talon ympärillä yhtään enemmän, saattaa talonkin saada lähes maiden hinnalla, ikään kuin kylkiäisenä. Silloin ei tarvitse pelätä sitäkään, ettei tarvittaessa saisikaan myöhemmin taloaan kaupaksi. Metsälle ja pellolle löytyy ostajia aina.

Kuva: Eveliina Mönkkönen

Maallemuutto poistaa vapaa-ajan ongelmat

Täällä maalla ei myöskään tarvitse jumittaa liikennevaloissa ja -ruuhkissa. Samassa ajassa ajelee jo hieman edemmäs kulttuurin ja sivistyksen pariin silloin, kun niitä kokee tarvitsevansa. Aika monelle maalla-asujalle näyttää tosin käyvän niin, että kotona onkin yhtäkkiä niin mukava olla, ettei rientoja kaipaakaan enää samalla tavalla kuin ennen. Toinen vaihtoehto on sitten se, että hurjiintuu hankkimaan itselleen hiukkasen isomman revohkan ja rientoja riittää sitten kotosallakin sen verran paljon, ettei muualle enää ennättäisikään. Saatan tietää jotain tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Kuva: Eveliina Mönkkönen

Koko tilan remontointi ottaa aikaa

Pikakelataanpa elämää 2,5 vuotta taaksepäin. Ostimme siis vanhan maatilan, jossa oli ollut lypsykarjaa viimeksi noin 30 vuotta sitten. Paikkoja remontoidessa ja rytölöitä selvitellessä on yritetty saada tehtyä toimivia tiloja niin eläimiä, omaa perhettä kuin asiakkaitakin ajatellen. Kaikkea ei ole onneksi tarvinnut tehdä ihan itse, vaan kaverina on ollut myös alan ammattilaisia sekä sukulaisia ja ystäviä, jotka eivät ole kehdanneet kieltäytyä talkoohommista. Kiitos ja anteeksi heille. Alla listattuna muutama pikkunäppäsy, joiden parissa olemme ehtineet nyt reilut pari vuotta askarrella, vaikka laiskahan se tietysti töitään luettelee.

Kuva: Eveliina Mönkkönen

Tehdyt remontit Kehvonpellon tilalla

  • talon ulkovuorauksen uusiminen ja maalaus
  • navetan tyhjentäminen, katon maalaaminen/korjaaminen, sisältä parsien purkaminen ja tilojen muuttaminen hevostalliksi, karjakeittiön muuttaminen tallituvaksi. (Talliin piti muuten tulla kolme karsinaa, mutta nyt niitä onkin jo kuusi. Kummallisesti lisääntyvät.)
  • kanalan ja ulkotarhan rakentaminen vanhan aitan yhteyteen (aitan tyhjentäminen oli jo yhdenlainen urakka)
  • vanhan leikkimökin remontointi pupulaksi
  • huussiremppa (juhannusaattona tietenkin)
  • kasvihuoneen kunnostaminen
  • vesijärjestelmän uusiminen, sähkö- ja putkihommia ulkona ja sisällä
  • rantamökin remontointi sisältä (sauna ja ulkopinta odottavat vielä tekijäänsä)
  • metsien harvennukset
  • peltojen kunnostaminen (käytännössä siis maanäytteiden ottaminen, kalkitus, kyntö, kivien keruu onneksi traktoriavusteisesti eikä käsin, äestäminen, nurmenkylvö)
  • aitauksien tekemistä kilometritolkulla
  • ratsastuskentän tekeminen
  • vanhan heinäladon muuttaminen lampaiden kesäsuojaksi
  • pintaremppaa sisällä talossa (tätä riittää vielä paljon)
  • varastoiden siivoamista ja tyhjentämistä
  • lantalan kunnostus/katon rakentaminen
  • katoksia hevosille/lehmille
Kuva: Eveliina Mönkkönen

Välillä kannattaa vain nauttia

Tälle syksylle olisi vielä tiedossa rantamökin sähköistämistä, kaivurihommia pihassa, lehmien vesihuollon helpottamista talvea ajatellen sekä viime vuosikymmenet varastona toimineen vanhan hirsisen päärakennuksen tyhjentämistä ja muuttamista eläinsuojaksi. Sisätilojenkin remontointi jatkuu tässä rinnalla. Loppusyksystä voidaan sitten taas todeta, että eipä ennätetty tänä vuonna sitä eikä tätäkään, joten palataanpa asiaan seuraavana kesänä.

Kuva: Eveliina Mönkkönen

Jokunen epätoivon hetki on saattanut mahtua mukaan, mutta yllättävän vähän niitä on kaikesta huolimatta tullut. Enemmän on nautittu työn tuloksesta. Siitä kuinka maisema muuttuu ympärillä ja paikat vähitellen siistiytyvät. Tämä kaikki opettaa myös keskeneräisyyden sietämistä. Nykymaailmassa kun kaikki täytyisi yleensä olla valmista heti tai mieluiten vielä vähän aiemmin. Siispä jatkamme Yksi rytölä kerrallaan -asenteella. Onneksi talvisin vielä toistaiseksi on riittänyt lunta. Silloin voi poltella rauhassa sisällä kynttilöitä ja unohtaa hetkeksi kaikki keskeneräiset rytölät, jotka lumi ja pimeys alleen peittää.

– Eveliina

www.kehvonpellontila.fi

Facebookissa: Kehvonpellon tila

Instagramissa: kehvonpellon_tila

Saatat myös pitää...

1 kommentti

  1. Juho Laasonen says:

    Teillä on asenne ja tavoitteet kohdillaan… ja tulosta syntyy. Onnea ja voimia edelleen! 👍💖

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *