Tarinoita maalta

Monipaikkaisuus sopii meille

Monipaikkaisuus ja citymaalaisuus ovat tällä hetkellä kuumia aiheita ja minä olen näiden multihuipentuma. Sydän sykkii maaseudulle, mutta kaipaan myös kaupunkia ympärilleni kaikkine kulttuuritapahtumineen, aktiviteetteineen ja ihmisineen. Tämän vuoksi meidän perheen kuviot menevät näin: luomutila Keiteleellä, kaupunkiasunto ja arki pyörii Jyväskylässä ja tällä hetkellä teen töitä Vesannon ja Leppävirran kunnissa. Moni onkin kauhistellut tämän paletin kuultuaan, että miten tuo voi ikinä toimia.

Itse näen tämän kuitenkin yhtenä vaiheena elämässä – kiinnostavana sellaisena. Olemme viettäneet viimeiset 10 vuotta hyvin tiiviisti maatilallamme sen yritystoimintaa kehittäen ja viime vuonna aloin todella kaipaamaan muutosta elämään. Murrosvaihe eteni rytinällä ja päädyimme mieheni kanssa hetkeksi eroamaankin kun minä suuntasin kaupunkiin töihin ja lasten koulu- ja päiväkotiarki siirtyi mukana. Sitten huomasimme, että suhteemme toimii loistavasti kun välissämme on 140km.

Kuvakaappaus Citymaalaiset Facebook-ryhmästä: Mikä on citymaalaisen unelmaparisuhde? Yhden osoite maalla, toisen kaupungissa.

Olen syntynyt ja elänyt lapsuuteni pienessä kaupungissa, Mikkelissä, josta niin monien muiden tavoin lähdin hippulat vinkuen Helsinkiin heti kun täysikäisen vapaus koitti. Helsinki oli minulle ihana, elämää sykkivä kotikaupunki 11 vuoden ajan ja käyn siellä edelleen usein tapaamassa ystäviä. Biologian opintojen kautta tapasin siellä myös mieheni, joka opiskeli maataloustieteitä samalla kampuksella. Loppu on historiaa, mutta todettakoon, että se olin loppujen lopuksi minä, joka halusi muuttaa maalle.

Ajatus maallemuutosta kehittyi opintojen loppu puolella, kun työpaikan, oman kodin ja lasten hankinta alkoivat olla ajankohtaisia asioita. Maaseutu tuntui turvallisemmalta paikalta lapsille ja kerrostalokaksion jälkeen myös omaa tilaa kaipasi ympärille luonnosta puhumattakaan. Kokeilimme maalla asumista ensin yhden kesän ajan Maaningalla kun tein gradututkimustani MTT:n tutkimusasemalla, jossa myös mieheni oli kesätöissä. Asuimme Halolan koetilan vanhassa kartanotyylisessä rakennuksessa järven rannalla ja peltojen ympäröimänä. Aimo annos maalaisromantiikka tuli nautittua tuon kesän aikana ja myös vanha hevosharrastus virisi uudelleen. Viimeistään tuon kesän jälkeen olin valmis muuttamaan maalle!

Kuva aamusumusta luomutilamme laitumella.

Tällä hetkellä meidän perhe kokee monipaikkaisuuden positiiviseksi asiaksi. Mieheni aloittaa nyt syksyllä uudet opinnot Jyväskylän yliopistossa, lapset saavat napsia parhaat palat sekä maalais- että kaupunkielämästä ja minä nautin maaseudun kehittämistyöstäni, johon monipaikkaisuus tuo kaivattua uutta näkökulmaa. Tiedän myös, että emme ole ainoita, jotka haluavat elää näin. Suuri osa suomalaisista ei itse asiassa halua määritellä itseään kaupunkilaiseksi tai maalaiseksi vaan haluaa elää kummassakin ympäristössä. Myös elämänvaiheet vaikuttavat ihmisten asumisjärjestelyihin ja maaseutu- ja kaupunkiasuminen voivat vaihdella viikonpäivien, vuodenaikojen tai vuosikymmenten mukaan. Milloinhan lainsäädäntö seuraisi perässä ja saataisiin kaksoiskuntalaisuus huomioitua verotuksessa ja terveydenhuollossa?

Lisää aiheesta:

Maaseutu.fi -artikkeli: Monipaikkaisuus on paluuta luontoyhteyteen

Sitran julkaisu: Monipaikkaisuus -ilmiö ja tulevaisuus

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *